Käytiin pitkästä aikaa näyttäytymässä kehässä Tinon kanssa. Tuomarina oli Matti Luoso ja tuloksena tällä kertaa H. Saatiin kiva arvostelu ja Tino käyttäytyi tosi kivasti, jota käytiinkin harjoittelemassa taas kennelkerhon järjestämässä näyttelytreeneissä. Jälkikäteen harmitata kun ei tullut Taaviakin ilmoitettua samaan näyttelyyn, mutta katsotaan sitten ensikerralla kuka pääsee mukaan

Tässä vielä kirjallinen arvostelu:

"Hyvän tyyppinen ja -kokoinen uros. Melko hyvä pää. Oikea purenta. Tummat silmät. Sopiva kaulapituus. Hyvä luusto ja käpälät. Eturinta ja runko saisivat olla täyteläisemmät. Suora olkavarsi. Kapea reisi. Hyvä taka-askel. Melko kauhovat etuaskeleet. Ei parhaassa turkissa. Hyvä käytös." Käy H

Taas ja jälleen on viime päivityksestä vierähtänyt luvattoman kauan! Tällä kertaa tosin emännän aikaa on vienyt perheen uusin tulokas Neela, karvaton kummajainen, joka vain itkee ja nukkuu.
Koirille on tässä ollut ihmettä kerrakseen, Taavi otti suojelijan roolin ja aluksi vahti ettei Tino pääse lähelle neitiä riehumaan. Taavi vähän osoitti myös mieltään ensimmäisinä päivinä, eikä tullut sen ihmisen jalkoihin nukkumaan, jonka sylissä Neela oli. Tämä meni Taavilta kuitenkin ohi ja nyt pitäisi vähän väliä saada tökkiä ja nuuhkia ja vaikka vähän nuolla Neelan naamaakin
Tino on koko ajan pysytellyt hieman kauempana Neelasta, vasta ihan viime päivinä on saattanut itsekseen käydä vähän nuuhkimassa tyttöä. Tino myös ilmoittaa milloin Neela alkaa itkemään tulemalla minun luokse ihmettelemään, että eikö kukaan tee mitään.
Tästä pienestä jäsenestä johtuen, harrastukset ovat loppuvuoden osalta olleet hieman vähemmällä kuin normaalisti, mutta ei me aivan toimettomana olla kuitenkaan. Pojat pääsevät kyllä rusakoiden jäljitykseen, vaikka emäntä ei nyt mukaan aina pääsekään. Keväällä sitten katsotaan jatketaanko me yrittämistä tuonne NOME puolelle alokasluokkaan vai harrastellaanko vaan omaksi iloksi kotosalla. Näyttelyihin mennään Tinon kanssa, Taavi on vielä vähän kysymysmerkkinä, että veisikö vielä vaiko ei..
Uutena juttuna keväällä aloitellaan vetämään Tinolle verijälkeä. Pääse se Taavikin varmaan tähän puuhaan mukaan, mutta Tinosta olisi tarkoitus saada apu hirvimetsälle jos vain rahkeet riittävät.

Tietysti katsellaan mitä kaikkea me keksitäänkään sitten yhteiseksi puuhaksi Neelalle ja koirille kunhan Neela vähän kasvaa. Pulkkaa koirat pääsevät ainakin vetämään.

Nyt jätän blogin taas odottamaan seuraavaa päivitystä ja toivotan kaikille oikein hyvää joulua ja onnea vuodelle 2012! (kuvan olisin laittanut, jos kuvattavat olisivat suostuneet samaan kuvaan)

Eli käytiin vielä syksyn meille viimeisessä taipumuskokeessa yrittämässä Tinon kanssa saataisko tälle kaudelel vielä tulosta, ja reissu kyllä kannatti!
Saatiin lopulta se kauan kaivattu ja pienestä kiinni ollut NOU1 ja koiran työskentely oli aivan ihanaa katsottavaa.

Meillä päästiin yrittämään numerolla 2 ja taas, vesityöskentely sujui varmalla menolla suoraan linnulle ja sieltä rantaan.
Sitten oli vuorossa se hakuruutu, joka tähän asti on ollumeille se murhekryyni. Mutta, kuinka ollakkaan Tino päättikin näyttää kyntensä ja samalla yllätti omistajan ihan täydellisesti. Markkeeraus sujui tavalliseen tapaan, eli koira vaakulle ja vaakku palautettiin minun eteen. Koira sivulle ja lähetys hakuruutuun. Tino etsi kaikki loput vaaditut 3 lintua tasaisella vauhdilla, ilman minkäälaista epäröintiä irtaantumisesta, otti vainut kaikista riistoista, löysi ja palautti! Kaksi lintua tuli käteen asti, yksi jalkoihin, mutta se riitti ja tuomari kehuikin Tinon työskentelyn olleen todella varmaa ja tasaista. Ei oltu idän pikajunia, mutta ei se vauhti siinä pääasia olekaan.

Jäljelle mentiin suht. varmalla mielellä, koska Tinon on aina tykännyt jälestää ihan kaikkea, mistä jälki vain jääpi. Varmuus tosin vaihtui mahdottomaan jännitykseen, kun tuli hetki, jolloin näytin koiralle jäljen alkupään ja jossa loppu oli kiinni ihan Tinosta ja itse joutui vaan seisomaan ja odottamaan. Tino sai vainun kanista, meni jäljen loppuun asti (pituus 80-100m,) ja jäi seisomaan kanille. siinä vaiheessa omistajalla tärisi jo paikat, mutta Tino nosti kuin nostikin kanin ja lähti tulemaan takaisin iso saalis suussaan! Voi sitä riemua, kun kani oli siinä käsissä ja tuomari onnitteli kokeen läpäisystä!

Nyt sitten toivutaan tästä ylläristä, odotellaan perheenjäsentä ja nautitaan loppuvuodesta ja ihmetellään mihin seuraavaksi suunnataan katseet.

Lopuksi vielä virallinen arvio koiran työskentelystä:

Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu ystävällisesti vieraisiin ihmisiin ja koiriin.
Uimahalu: Varma, rauhallinen ja määrätietoinen uimari.
Hakuinto: Tasaisella, rauhallisella tyylillä hakutyötä tehnyt koira.
Nouto-ote: Syvä ja pehmeä
Palauttaminen: Ohjaajan läheisyyteen
Reagointi laukaukseen: Rauhallinen, kiinnostunut
Itseluottamus ja aloitekyky: Hyvät tehtävien suorittamiseen
Yhteistyö: Hyvä
Yleisvaikutelma: Rauhallisella ja tasaisella temmolla tehtävät suorittanut koira, joka tänään osoittaa riittvästi taipumuksiaan kehittyäkseen hyväksi metsästyskoiraksi.

Eli käytiin sitten taas kokeilemassa josko Tino läpäisisi taipumuskokeen, tällä kertaa koepaikkana Ahvenjärvi, Paltamossa. Noh, ykköstä ei tietenkään tullut, sen emäntä aavisti jo edellisenä iltana, kun koepäivälle luvattiin 30 astetta lämmintä heti aamusta alkaen..

Koepaikalla arvottiin vuorot ja Tino sai numeron 6, eli reilut kaksituntia koepaikalla odottamista ennen omaa suoritusta. Odotellessä käytin koiran uimassa ja annoin levätä varjossa, mutta helle teki tehtävänsä. Vesinoudot sujui jälleen hyvin, suoraan lokille ja lokilta suoraan takaisin lintu käteen asti. Hakuruudussa markkeeraus lintu sekä hakuruudusta löytynyt toinen lintu tulivat minun läheisyyteen. Koko hakutyö oli jotenki hidasta ja innotonta, joten eipä ihme, ettei lintuja enempää löytynyt. Olisin itse keskeyttänyt kokeen, mutta tuomari kehotti lähettämään vaan uudestaan ja uudestaan mutta tuloksetontahan se oli. Lopulta tuomari keskeytti kokeen ja päästiin kotiin.

Tästä ainakin opin sen, ettei kesän kokeisiin kannata ilmoitella, vaan katsellaan sitten vuodelle 2012 keväälle tai syksylle koetta johon mennä. Annetaan Tinon käydä syksy metsällä ja innostua siellä vielä lisää.

Tavattiin me myös tuttuja koepaikalla kun Rauno oli omistajansa Annen kanssa tullut samoilla asioilla taipumuskokeeseen. Ei voinut erehtyä, etteikö nämä kaksi herraa olisi sukua keskenään, niin selkeästi naamassa on samoja piirteitä! Tino tosin vaikutti Raunon rinnalla ihan pikkumieheltä, mutta komeita poikiahan nuo on molemmat! Oli tosi kiva myös nähdä miten  hyvin pojat tulivat keskenään toimeen. Olisi tarvinnut vaan ottaa hihnat pois ja olisi voitu nähdä aika vauhdikkaitakin kavereita kirmailemassa

Me toivotetaan kilpakumppaneille menestystä jatkoon, toivottavasti törmäillään!

Lopultakin yritetään taas palautua tähänkin blogielämään ja kirjoitella kuulumisia hieman aiempaa tiheämmin.. Syksyn jälkeen ei meidän taloudessa ole mitään niin mullistavaa tapahtunut, että olisi tänne saakka kuulumisia kirjoiteltu. Nyt kuitenkin teimme paluun näyttelykehiin, kun kotipaikkakunnalla järjestettiin ryhmänäyttely.

Molempien poikien käytöstä on koulittu, jotta uskallamme kehiin palata ja vaivamme kyllä palkittiin odotetusti Kehän laidalla Taavi varsinkin pitkästyi ja turhautui ja purki sitä haukkumalla, kehässä kuitenkin mentiin oikein malliikkaasti ja tuloksena Taaville KÄY EH. Tino sen sijaan oli niin kehän laidalla kuin itse kehässäkin mallikelpoisesti ja sai tulokseksi AVO ERI 2.

Nyt sitten Tinon kanssa katsellaan tulevia näyttelyitä lähialueelta sekä vielä pinnistellään niiden taipumuskokeiden läpi viemiseksi. Taavin kanssa treenataan omaksi iloksi ja katsellaan mitä tulevaisuus vielä mahdollisesti voisi tuoda tullessaan.

Lopuksi vielä kirjalliset arvostelut molemmista pojista:

"Erittäin hyväntyyppinen, vankka ja hyvärunkoinen. Edestä niukasti kulmautunut uros. Vahva uroksen pää. Hieman liikaa huulia. Erinomainen karvanlaatu, hyvä häntä. Liikkuu hieman löysästi edestä, muuten hyvin" AVO ERI 2

"Vankka, edestä kovin löysä. Hieman liikaa löysää kaulanahkaa. Erinomainen runko. Hyvä takaosa ja häntä. Hyvä karva. Liikkuu edestä leveästi, muuten hyvin." KÄY EH

Noniin, nyt on taas ehdittu tehdä vaikka mitä!

Metsällä on käyty ja saalistakin saatu. Tino on osoittanu hyvää hakuintoa metsällä, etenkin sitkeyttä lintujen etsimiseen on löytynyt kivasti ja ainakin aiempaan vuoteen verrattuna toiminta Tinon osalta on ollut paljon parempaa. Pari vesinoutoakin Tino sai ja nehän tuli mallikkaasti käteen. Maalle pudonneet linnut sen sijaan eivät tulleet mihinkään vaan niitä vähän jäätiin ihmettelemään.

Taavi tapansa mukaan on ollut viilipytyt metsällä ja toiminut silloin kun on tarvinnut. kaikki linnut tuli mallikkaasti käteen ja mukavasti niitä lintuja myös etsittiin kaislikosta. Yksi vaativampi vesinouto tuli, jossa tarvittiin myös ohjausta. Melko epävarmaa vielä oli meno sinne mihin käskettiin, joten sitä saadaan lisää treenata talven aikana.

Taippareissa käytiin Tinon kanssa myös ja kehitystä oli kyllä tapahtunut. Ei tosin läpäisyyn asti, mutta eipä jöääty ekalle linnulle ihmettelemään. Vesinoudot sujuivat normaaliin tyyliin hyvin ja linnut tuli käteen. Hakuruudussa markkeerauksella sai hieman innostaa ottamaan linnun suuhun, mutta toinen ja kolmas tulivat nätisti käteen. Neljättä lintua ei sitten vaan löytynyt ja Tino haahuilikin alueen ulkopuolellakin ja kävi uimassakin. usean lähetyksen jälkeen into ja usko loppui kseken joten nou0 me sieltä sitten saatiin. Vähän syletti kun olisi enää se 1 varis tarvinnut tulla, mutta ainakin tiedetään tuota sitkeyttä harjoitella vaikeammilla hakuruuduilla. Ensi kesänä sitten uusi yritys!

Nyt metsästellään syksy, talvella treenaillaan ja käydään ehkä näyttelyissä ja keväällä sit jatketaan tehotreeneillä kunhan tiedetään taippareiden ajankohdat tarkemmin.

Nyt on siis ehditty sitten viimekirjoituksen käydä aloittamassa metsästyskausi perinteisesti kyyhkynmetsästyksellä. Aloituspäivän aamuna pääsivät molemmat pojat mukaan, mutta iltapäivällä jätettiin sitten Tino kotiin lepäämään.

Aamulla saaliiksi saatiin 10 kyyhkyä + 1 varis. Taaville annettiin vanhempana koirana ensimmäinen nouto, mikä sujui perinteiseen tapaan hyvin. Toiselle noudolle pääsi vuorostaan Tino ja hyvällä innolla ja mielenkiinnolla mentiin linnulle ja se nostettiin jopa ylös, mutta irtoavat untuvat taisivat sen verran haitata poikaa, ettei lintu sen pidemmälle vielä tullut. Päivän mittaan Tinoa kuitenkin laskettiin linnuille ja yhden etsittävän linnun se kantoi lähelle minua.

Seuraavaksi suuntaamme katseen kohti huomista sorsankauden avaamista, jonne pääsevät jälleen molemmat pojat mukaan. kotosalla treenataan lisäksi vilä dameillakin ja variskin on tarkoitus sulatta pakkasesta jonakin päivänä harjoituksia varten.

Muutoin vietämme melko rauhallista arkea syksyisistä maisemista nauttien.

Tänään käytiin Tinon kanssa kokeilemassa onnea taiapumuskokeessa, mikä järjestettiin täällä Nurmeksen Ylikylässä. Kotoa koepaikalle oli matkaa vajaa 5km ja olimmekin siellä ihan hyvissä ajoin. Minä tietysti tapani mukaan jännitin ihan hirveästi ja liekkö jännitys sitten vaikuttanut Tinoon, kun hakuruudussa markkeerausvariksen jälkeen poika ei enää irtaantunutkaan etsimään lisää niitä vaakkuja. Vesinoudot tulivat kivasti luokse ja samoten haku, jota Tino teki siinä lähellä oli hyvää.

Pari päivää ennen pidetyissä kenraalitaippareissa Tino suoritti kaikki tehtävät moitteetta, mutta nyt into oli tipotiessään. Oli kuitenkin mahtavaa kun saatiin asuinkylälle järjestettyä ekat taipparit ja vielä mukavampaa oli itse päästä siihen osallistumaan.

Jatkossa sitten harjoitellaan hakuruutua ja sitä itseluottamusta mennä sinne etemmäskin etsimään niitä lintuja.. Samalla mietitään maltetaanko odottaa seuraavia kotikylän kokeita vai ajellaanko taas muualle kokeisiin.

Tänään käytiin Tinon kanssa pienen tauon jälkeen taas kokeilemassa onneamme ryhmänäyttelyssä. Sää ei ainakaan suosinut meitä, sillä koko päivän satoi vettä. Onneksi sekä koira että emäntä (uudessa sade/tuuliasussaan) olivat säänkestäviä eikä sade meitä juurikaan häirinnyt. Kova tuuli sai kyllä kehän nauhat lepattamaan villisti, sekä muutamia telttoja sijoiltaan, mikä aavistuksen Tinoa häiritsi..

Kehässä Tino käyttäytyi tosi kivasti, siihen asti kun tuomari tuli tutkimaan onko miehyys tallella, jolloin emäntä ei ollut hereillä ja Tino pääsi murahtamaan. Tämän vuoksi tuomari sitten antoi arvosteluissaan T:n, mutta kirjallinen arvostelu oli muutoin erittäin kiva! Plussaa tässä käynnissä oli se, että Tinoa ei juurikaan häirinnyt muut alueella liikkuneet koirat ja se jaksoi tosi nätisti odotella omaa vuoroaan. Nyt sitten reippain mielin katselemaan minne seuraavaksi suuntaamme! Tosin nyt sitten seuraavan viikon ajatukset liikkuvat jo taippareissa, joihin tuli kutsu eilen. Tulosta ei odoteta vaan koe otetaan enemmänkin harjoituksen kannalta.

Lopuksi vielä näyttelyarvostelu:

"Sopivan kokoinen, mutta huono luontoinen. Vahva pää, jossa kuono-osa saisi kuitenkin olla hieman täyteläisempi. Riittävä kaula. Riittävästi kulmautunut edestä ja takaa. Toivoisin selvemmän eturinnan. Keskivahva luusto. Hyvä rungon malli. Hyvä karva. Liikkuu erittäin leveästi edestä, normaalisti takaa. Käytöksen takia T"

Eilen oltiin taas treeneissä Tinon kanssa. Kouluttajat ikävä kyllä joutuivat lähtemään juuri kun saavuin paikalle (kiitos epäsäännöllisten työaikojen!), mutta he olivat jättäneet meille variksia, lokin ja kanin, jolla saimme itsenäisesti treenata.

Otimme ensin pari vesinoutoa, jotka molemmat tulivat hyvin käteen. sen jälkeen heitin pari varista hakuruutuun, mutta aluellaa oli jotakin paaaljon mielenkiintoisempaa kuin varikset, sillä Tino kyllä etsi linnut, kantoi pari metriä kunnes jokin muu haju tarttui kuonoon niin, että suupielet vaahdossa niitä sitten haisteltiin! Kyllä otti päähän. Jätettiin sitten treenaukset sikseen ja lähdettiin kotiin.

Matkalla kuitenkin sain iloisen puhelun, minkä seurauksena pakkasin samana iltana tavaroita säkkeihin ja laatikoihin, sillä me muutetaan! Saatiin maalta omakotitalo, josta on haaveiltu jo pitkään ja nyt viikonloppuna edessä onkin paljon tekemistä. Pojat varmasti ainakin nauttivat uudesta talosta, kunhan saadaan tavarat järjestykseen!